Suomen kansaa vaivaa selkeästi poliittinen apatia. Kun seuraa maailman tilannetta, voi helposti huomata että siellä reagoidaan voimakkaammin oman maan, ja miksei välillä ulkomaailmankin asioihin.
Otetaan esimerkiksi Nokia : "Saksassa Nokian toiminta kuumensi mielipiteitä alkuvuodesta 2008, kun yhtiö sulki matkapuhelintehtaan Bochumissa (300 työpaikkaa) ja siirty tuotannon halvemman työvoiman Romaniaan. Sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Kurt Beck sanoi Bild am Sonntag -lehden haastattelussa, että "hänen kodissaan ei tästä lähtien ole Nokian puhelimia". Saksan ammattiliittojen keskusjärjestö DGB kehotti boikotoimaan Nokian tuotteita, ja liittokansleri Angela Merkel vaati Nokialta selitystä, miksi Bochumin tehdas oli suljettu. Saksassa keskusteltiin myös siitä, että Nokian saamat tuet pitäisi periä takaisin. Bochumin tehtaan ammattiosaston johto järjesti mielenosoituksia, ja tehtaassa oli ainakin yksi täydellinen työnseisaus."
Ja kyseessä oli "vain" 300 työpaikkaa. Suomessa kun tehdään vastaavia toimenpiteitä ("Matkapuhelinyhtiö Nokia vähentää Salon tehtaaltaan 1 100 - 1 200 työpaikkaa, kirjoittaa Helsingin Sanomat." ) niin suomalaiset vaan kirjoittavat agressioitaan Helsingin Sanomien keskustelupalstalle.
Ranskassa arviolta 10 000 maanviljelijää päättää pistää hösseliksi ja heistä 1300 tukkivat traktoreineen keskeisimpien katujen liikennettä. Ihan vain parantaakseen olojaan jotka olivat huonontuneet entisestään. Meillä Suomessa "onneksi" "Maanviljelijöiden mielenosoitus sujui rauhallisesti. Paikalla heitä oli vajaat sata. Onhan tämä Suomi tietysti pieni maa, mutta eikö meillä välimatkat ole myöskin "pieniä" ja Suomenhan piti elää metsästä ja maataloudesta...? Luulisi tässä olevan kysymys tärkeistä asioista.
Opiskelijat ovat tunnetusti aktiivista porukkaa. Chilessä vallataan kouluja, Ranskan opiskelijoiden saavutuksista kannattaa tehdä oma wikipedia-sivu, Italiassa (Roomassa) piiritetään sadantuhannen ihmisen voimin ministeriö ja muissa kaupungeissa muutamat tuhannet tukevat omilla mielenilmauksillaan, mutta meillä Suomessa "arviolta pari tuhatta opiskelijaa osoitti keskiviikkona (21.4.2010) Helsingissä mieltä maksuttoman koulutuksen puolesta. Parituhatta saatiin varmasti paikalle ihan vaivattomasti, nimittäin: "Jotta ylioppilaskunnan bussi tulisi täyteen, mielenosoitusmatkaa markkinoitiin myös Ikea-reissuna. Bussimatkalla jyväskyläläiset pysähtyvät mielenosoituksen lisäksi pariksi tunniksi myös Vantaan Ikeassa."
Toisinaan meillä Suomessa napistaan kahvipöydissä ja kaksplussan keskustelupalstoilla että voi hittovie, kun on presidenttinä se ja se. Oli se sitten ankka-ahtisaari tai muumimamma-halonen. No itsehän me tietysti se sinne valittiin, oli kuka milloinkin.
Malediiveilla on vissiin kapinoitu muuallakin kuin netin keskustelupalstoilla kun kerran presidenttikin erosi...
Suomessa tuntuu ihmisillä olevan poliittinen muisti erittäin huono. Jopa ehkä huonompi kuin muutamilla poliitikoilla itsellään. Jo puolessa vuodessa unohtuvat sanat ja teotkin. Ihmettelen suuresti sitä, että eduskuntavaalien suurimpia ääniharavia tuntuvat olevan ne, jotka vähiten ovat saaneet eduskunnassa aikaan. Sama pätee aika pitkälle kunnallispolitiikkaankin.
"Tutut nimet jatkavat eduskuntaryhmien johdossa". Niin jatkavat, ja korottavat edelleen omia palkkojaan, ajavat omia etujaan ja vaativat torkkupeittojaan. Ja edelleen ne samat ihmiset siellä haluavat kiristää köyhien vyötä, pienentää määrärahoja terveydenhuollosta ja koulutuksesta.. Ja lista on loputon. Vastaavasti ollaan valmiita kylvämään rahaa vaikka lainaamalla ulkomaille. Eikä pelkästään poliitikot, vaan myös yhteisöt: kirkon ulkomaanapu ja muut mukavat yhdistykset keräävät samoihin kohteisiin vuodesta toiseen rahaa. Ja ihmiset antavat. Ja sitten valitetaan kuitenkin samaan aikaan että rahaa ei ole.. Miksemme me Suomessa kerää rahaa itsellemme? Miksi me emme kerää niitä uusia poliisiautoja kansalaiskeräyksellä tai palkkaa syrjäseudulle lääkäriä sen sijaan että viemme 3000 kondomia naulalla ripustettavaksi afrikkaan savimajan oven yläpuolelle? Viimeiset muutamat kymmenet vuodet (jo isoäidin aikaan ainakin) koululla on pidetty nälkäpäiväkeräyksiä ja muita vastaavia. Kehitysapurahaa syydetään valtion taholta afrikkaankin ties kuinka monetta vuosikymmentä, eikä kertaakaan ei ole käsittääkseni uutisoitu siitä että tilanne olisi parantunut. Oma mielipiteeni on, että niin kauan kun me länsimaat tyrkytämme rahaa, eihän "kehitysmaiden" kannatakaan parantaa tilannettaan. Ei kannata yrittää, kun rahaa tulee kuitenkin (rikkaille). Jos lopetamme avun antamisen, heidän on vaan selvittävä. Lainaamme Kreikallekin rahaa, ja oletamme, että Kreikka korjaa tilanteensa lähivuosina rahan avulla. Miksi afrikan lapset kuolevat nälkään edelleen?
Mutta tosiaan. Eikö meidän suomalaisten ole aika jo lopettaa pelkkä vinkuminen netissä ja kahvipöydissä, ennenkuin meillä ei ole enää kahvia tai pullaa siihen kahvipöytään? Eikö ole jo korkea aika tuulettaa poliittisia piirejä ja tarttua härkää sarvista työolojenkin parantamiseksi, sekä omien, jo kertaalleen saavutettujen etujen säilyttämiseksi? Äänestämällä voi vaikuttaa. Ihan oikeasti.
Seuraava mahdollisuus on kunnallisvaaleissa ensi syksynä. Nyt on hyvä alkaa jo tarkkailemaan sitä, miten kunnallispoliitikot ovat menneellä kaudella toimineet, ja ketä halutaan pitää vaikuttamassa oman kunnan asioihin. Vai halutaanko siellä pitää ketään vanhoja? Paikallislehtien ja netin keskustelupalstat ovat pullollaan kirjoituksia siitä, miten palvelut vähenevät ja loittonevat. Jos jokainen näistä valittajista ylipäätään äänestäisi, asioihin saataisiin ehkä muutosta. Ja toisaalta: jos jokainen näistä valittajista jo äänestää, niin kannattaa kulkea lähimmän peilin eteen ja kysyä itseltään, tuliko taas äänestettyä sitä samaa, tuttua poliitikkoa, joka tarjosi kuitenkin kupin kahvia torikahvilassa jutustellessaan?
Ja mitä tulee siihen huonoon muistiin: on hyvä muistaa vanha kansanviisaus
"Sarvista härkää, sanoista miestä."
